Yhteisöradion ja bussikuskien avulla koronaa vastaan

Ryhdikäs Paulina Ebei on ensimmäisenä aamulla rokotuspisteellä Kianjan kylässä, Isiolossa, Kenian koillisosassa. Rokotuspiste on puun alla kyläkoulun pihan tuntumassa.

Ebei kaivaa henkilötodistuksen muovipussista ja ojentaa sen rokotuspisteen työntekijälle. Totisena hän ottaa vastaan ensimmäisen koronarokotteensa.

– Naapurilta kuulin, että täältä voi tänään saada rokotuksen, ja kun olin matkalla torille, päätin tulla. En tiedä taudista paljoakaan mutta tiedän, että se leviää herkästi ja on uusi sairaus. Siksi päätin tulla, hän kertoo.

Pauline Ebei on 71-vuotias, ja hän asuu miehensä ja tyttärensä ja tyttären neljän lapsen kanssa. Perhe saa elantonsa lehmistä ja lampaista. Pauline aikoo kertoa kotona miehelleen ja tyttärelleen, että rokotus pitäisi ottaa.

Ensimmäisten joukossa on myös Veronica Nasuru. Hän on sairastanut koronan ja ollut siksi sairaalassakin. Hän tietää, miten kova tauti oli ja haluaa ehdottomasti rokotuksen. Hän kuuli rokotusmahdollisuudesta radiosta. Hänellä on neljä lasta ja aviomies. Veronica ei usko miehensä ottavan rokotusta, koska tämä pelkää kuolevansa siihen.

Veronica Nasurun mies on esimerkki siitä, miksi koronarokotukset etenevät Keniassa hitaasti. Vasta 27 prosenttia maan väestöstä on täysin rokotettu. Ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia on paljon. Yleisimmin ajatellaan, että uusi rokotus on salajuoni syntyvyyden säännöstelyyn.

Rokotteita sadoille tuhansille

Suomen Punainen Risti on aloittanut yhdessä kansainvälisen Punaisen Ristin kanssa EU:n tuella laajan koronarokotushankkeen, jonka tarkoituksena on rokottaa ihmisiä kuudessa Afrikan maassa, Kenian lisäksi Somaliassa, Guineassa, Madagaskarilla, Malawissa ja Mosambikissa. Keniassa rokotuksia on tarkoitus antaa noin 300 000 ihmiselle.

Tärkeä osa hanketta on myös tiedotus ja valistus. Sanoma siitä, että rokotuksen ottaminen on tärkeää, pitää saada myös maan syrjäseuduille sekä pakolaisille, jotka ovat haavoittuvassa asemassa.

Tavoitteena on saada 15 prosenttia yhdeksän syrjäisimmän maakunnan väestä rokotetuksi. EU:n humanitaaristen operaatioiden tiedottaja Nairobissa, Mathias Eick, uskoo, että valittujen keinojen avulla siihen myös päästään.

– EU käyttää sata miljoonaa euroa tähän syrjäseutujen rokotuskampanjaan Afrikassa, mukaan lukien Keniassa, hän kertoo.

Imaamit murtavat ennakkoluuloja

Isiolon maakunnassa on tällä hetkellä koko maan alhaisin rokotekattavuus.

– Yhteisöt täällä ovat hyvin konservatiivisia. Yritämme vaikuttaa kylän vanhimpiin, uskonnollisiin johtajiin ja muihin vaikutusvaltaisiin ihmisiin. Olen itse ollut radiossa kertomassa rokotuksen tärkeydestä ja vastaamassa huhuihin ja ennakkoluuloihin, Kenian Punaisen Ristin aluetyöntekijä Mary Kariuki kertoo.

Paikallisten imaamien neuvoston sihteeri, sheikki Diba Nura Abdula, on Isiolossa keskeinen vaikuttaja. Pelkästään hänen omassa moskeijassaan käy päivittäin satoja rukoilijoita. Lähes puolet alueen asukkaista on muslimeja, sheikin arvion mukaan noin 150 000 ihmistä.

– Olen yksi vaikuttajista, ja olen saanut koulutuksen siitä, miten kertoa kertomaan omalle yhteisölleni rokotuksen ottamisen tärkeydestä. Teen yhteisössäni paljon työtä asian hyväksi. Erittäin monet ovat nyt vakuuttuneet siitä, että rokottamisella ei ole sivuvaikutuksia tai muita päämääriä kuin koronataudin torjunta, sheikki kertoo.

Uskonnolliset johtajat vetoavat seurakuntaansa kertomalla, että vastuullisina johtajina he eivät kehottaisi jäseniään mihinkään vaaralliseen eikä niin tee myöskään Kenian hallitus. Eniten seurakuntaan on kuitenkin vaikuttanut sheikin antama esimerkki rokotuksen ottaneena.

– Otin itse rokotuksen roolimallina ja koska tiedän, että kyseessä on vaarallinen sairaus. Matkustan työni vuoksi eri puolilla maata ja toisaalta tapaan paljon ihmisiä rukouksissa. En halua sairastua enkä sairastuttaa. Olen nähnyt lukuisia ihmisiä, jotka ovat saaneet viruksen ja kuolleet, sheikki kertoo.

Hän myös kertoi omasta rokotuksestaan heti seurakunnan WhatsApp-ryhmässä ja sai siellä runsaasti näkyvyyttä ja kommentteja.

Kuljettajat ottavat rokotteita

Osaksi valistuskampanjaa on saatu myös paikallisen julkisen liikenteen, minibussien eli matatujen, linja-autojen ja moottoripyörätaksien eli boda boda -ajoneuvojen kuljettajat. He ovat järjestäytyneet omiin yhdistyksiinsä, ja valistus kulkee sujuvasti tätä kautta. Kuljettajille on järjestetty rokotuskampanjoita, ja arviolta jo kolme neljäsosaa kuljettajista on rokotettu.

– Me olemme paljon liikkeellä ja kuljemme koko ajan kaupunkien välillä. Siksi on tärkeää, että meidät on rokotettu, Stephen Gitare Wanjinu kertoo.

Hän on matatun kuljettaja, joka ajaa enimmäkseen Isiolosta Nairobiin mutta myös Nakuruun ja Marsabitiin.

– Tiedän, että en ole sataprosenttisesti turvassa, vaikka minut on rokotettu. Myös mahdollisimman monella matkustajalla pitää olla rokotus, hän jatkaa.

Viesti kulkee radion kautta

Isiolon naapurimaakunnan Baringon pääkaupungin, Kabarnetin sairaalan pihalla on Punaisen Ristin valkoinen teltta, ja väkeä istuu jo odottamassa aamun ensimmäisiä rokotuksia. Tämän sairaalan tiloissa säilytetään koko alueen rokotteita.

Johtava hoitaja Rosemary Chesang esittelee pakastimia, jotka ovat täynnä rokotteita. Tarjolla on neljän eri valmistajan rokotteita. Jääkuutioiden avulla nse saadaan säilymään kylmälaukuissa käyttökelpoisena kaukaisillekin rokotuspisteille.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että rokotuskampanjan onnistumisen edellytys on viestintä. Niinpä myös paikallisradioasemia on valjastettu mukaan kertomaan rokottamisen tärkeydestä.

Kabarnetissa kampanjaan osallistuu Alpha-radioasema. Asema on yksityinen, mutta se suuntaa ohjelmatarjontansa harkitusti alueen yhteisöille ja tekee niiden kanssa paljon yhteistyötä.

– Avainviestejä ovat rokottamisen tärkeyden puolesta puhuminen ja tietoisuuden lisääminen koronaviruksesta ja sen torjumisesta. Keskiviikot on varattu terveysteemalle. Siinä ohjelmapaikassa kerromme nyt koronasta kolmella kielellä, englanniksi, kiswahiliksi ja Ilchamus-kansan maa-kielellä, radioaseman johtaja Samuel Nyachiro kertoo.

Aseman lähettimestä kukkulanrinteellä kantosädettä riittää. Kuuluvuus on jopa 120 kilometriä ja kuuntelijoita parhaimmillaan 300 000.

Teksti: Hilkka Hyrkkö