"Tärkein tavoite harjoituksessa on olla ihminen ihmiselle"

Kevät on tänään kalsea ja sateinen. Vettä vihmoo laivan kannelle, tuuli viskelee hiuksia ja takinliepeitä joka suuntaan. Äiti puristaa lasta sylissään, tyynnyttelee. Ihmisiä hartiat kyyryssä yksin, kaksin, kolmisin. Joku näyttää huonovointiselta, toinen on loukannut päänsä. Sisällä on pari lasta, joilla ei näytä olevan huoltajaa mukanaan. Nuori nainen istuu lattialla yksin, kykenemättä liikkumaan.

Tämä on tilanne, josta valtakunnallinen valmiusharjoitus, Suoja 2022, alkaa Eckerö Linen konferenssikannella, Itämeren ulapalla Ahvenanmaan länsipuolella. Harjoituksessa simuloidaan laajamittaisen maahantulon tilannetta, jossa suuri määrä ihmisiä etsii turvaa saapumalla Suomeen.

Mukana laivalla on Punaisen Ristin vapaaehtoisia Suomesta ja Ruotsista ja heidät on jaettu kahteen ryhmään; maalihenkilöihin, eli sotaa pakeneviin, sekä auttajiin. Maalihenkilöillä on jokaisella omanlaisensa rooli mahdollisine henkisine tai fyysisine haasteineen, joihin auttajien tulisi kyetä reagoimaan.

Lisäksi paikalla on tarkkailijoita, joiden tehtävänä on vain havainnoida tilanteen etenemistä. Mikäli harjoituksessa kävisi oikeasti jotakin ikävää, keskeytettäisiin harjoitus välittömästi sanoilla akut fara, akuutti vaara.

Suojelu ja yhdenvertaisuus oli keskiössä Ahvenanmaan harjoituksessa

Olof Collin, Suomen Punaisen Ristin Ahvenanmaan piirin valmiuspäällikkö kertoo, että tärkein tavoite harjoituksessa on olla ihminen ihmiselle. Hätätilanteissakin ihmiset ovat yksilöitä omine tarpeineen, ja avun näkökulmasta on oleellista, että nuo tarpeet opitaan huomioimaan.

Yhteistyötä ja kommunikaatiota eri organisaatioiden välillä halutaan myös harjoitella, jotta se varmasti toimii. Virheille on enemmän sijaa harjoituksissa, joten Olof toivoo, että niitä tehdään. On oltava jotain mistä ottaa opiksi.

Helsingissä Punaisen Ristin keskustoimistolla maahanmuuttotyön yksikössä työskentelevä Aleksi Seilonen on matkannut Ahvenanmaalle valmiusharjoituksiin tarkkailijaksi.

Seilonen on erikoistunut työssään suojeluun ja yhdenvertaisuuden edistämiseen ja pitää Collinin tavoin tärkeänä, että ihmisten moninaisuus huomioidaan avustustilanteissa. ”Arkijärjellä tämä tuntuukin luonnolliselta, mutta jos asiaa ei systemaattisesti harjoitella, on vaarana ettei se tositilanteessa toteudu”, hän muistuttaa.

Siksi tämäkin valmiusharjoituslaiva on lastattu monenlaisilla kulkijoilla. Auttajat ovat levittäytyneet pitkin konferenssikantta selvittämään maalihenkilöiden tilannetta ja tarpeita. Pelkkä yhteisen kielen puuttuminen osoittautuu isoksi ja yleensä ensimmäiseksi haasteeksi monessa kohtaamisessa.

Muutamat auttajat kaivavat kännyköiden käännössovellukset tulkkausavuksi, yksi ensiapuryhmään kuuluva puolestaan puhaltaa kumihanskasta lapselle ilmapallon, jotta saisi häneen paremmin yhteyden. Jos yhteistä kieltä ei löydy, voidaan kuitenkin yrittää silti olla läsnä, ihminen ihmiselle, kuten Collin sanoi.

Yhteistyö syvenee harjoittelemalla

Punainen Risti on Collinin mukaan Ahvenanmaalla hyvin tunnettu, sillä moni paikallinen on sen toiminnassa mukana. Saaristossa on totuttu siihen, että jos jotain tapahtuu, on kyettävä itse toimimaan ja auttamaan toisia. Siksi kiinnostus vapaaehtoistoimintaan on suurta ja yhteistyö eri organisaatioiden välillä tiivistä.

Valmiusharjoituksessa on mukana Punaisen Ristin lisäksi henkilöitä Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta sekä Pelastakaa Lapsista ottamassa vastaan Eckerössä rantautuvaa joukkoa, kun harjoituksen toinen osuus käynnistyy maissa. Asfaltille pystytetyissä teltoissa kerätään ylös saapujien henkilötiedot, annetaan ensiapua ja ohjataan sitten linja-autoon, joka suuntaa evakuointikeskukseen.

Kun harjoitus lopulta iltapäivällä loppuu, käydään palautekeskustelu jossa pääsevät ääneen niin maalihenkilöt kuin auttajat eri organisaatioista. Collinin toivomia virheitä on tehty, mutta moni asia myös onnistui. Harjoitukseen osallistunut Punaisen Ristin vapaaehtoinen Stina Tiainen kertoo, että maalihenkilöiden erilaiset roolit toimivat hänestä hyvin.

Henkisen tuen vapaaehtoisena toimiva Tiainen kokee, että harjoitus antoi hänelle paremman ymmärryksen siitä, millaisessa henkisessä tilassa sotaa pakenevat voivat mahdollisesti olla. Se asettaa omaa toimintaa uuteen perspektiiviin ja auttaa kehittämään eri toimintatapoja autettavien kohtaamiseen.

Suoja 2022 -valmiusharjoitukseen osallistui yhteensä 2019 henkilöä ympäri Suomen

Suoja 2022-valmiusharjoituksia järjestettiin Suomessa kahden päivän aikana 69 kappaletta, ja ne olivat kooltaan ja skenaarioiltaan erilaisia. Ahvenanmaalla järjestetty harjoitus oli yksi suurimmista ja siihen osallistui yhteensä 103 henkilöä.

Omaa valmiuttaan kriisitilanteiden varalta voi kuitenkin kohottaa myös harjoituksiin osallistumatta. ”Kotivaran lisäksi voi miettiä vaikka omia naapureitaan, että kuka täällä on se joka ei pääse evakuoimaan tai kuka on sairaana sängyssä kotihoidon varassa, että saavatko he apua jostain. Omaa lähiyhteisöään voi miettiä niin, että onko ihmisellä turvaverkko kunnossa, jos kriisi sattuu”, opastaa Seilonen.

Jos yhteiskunnan rakenteet ja viranomaisresurssit joutuvat tiukille, korostuu oman toiminnan ja tuen merkitys heille, jotka ovat jo muutenkin vaarassa jäädä avun ulkopuolelle. ”Kriisitilanteissa vielä tärkeämpää kuin normaalisti, on huomioida ihmiset, jotka ovat haavoittuvassa asemassa.”

Teksti: Saara Mansikkamäki