SPR:n psykologien valmiusryhmän juhlaseminaarissa korostuivat ihmisyys ja yhdessä selviäminen

SPR:n psykologien valmiusryhmän viimeistä kymmentä vuotta ovat luonnehtineet uudenlaiset ja päällekkäiset tapahtumat sekä koronapandemian vaikutus ryhmän työskentelyyn. Tämä kävi ilmi valmiusryhmän puheenjohtaja Atte Variksen puheenvuorosta.

Ryhmä on aktivoitunut näiden viime vuosien aikana kymmenessä eri tapahtumassa. Keskeisiä tapahtumia ovat olleet muun muassa Turun puukotus, Vastaamon tietomurto sekä Ukrainan ja Afganistanin kriisit.

Variksen lisäksi psykologien valmiusryhmän perustajajäsen Salli Saari avasi ryhmän historiaa ja yhteiskunnallista merkitystä. Saaren mukaan uraauurtavaa ryhmän alkuaikoina oli muun muassa se, että ryhmä otti aktiivisesti yhteyttä onnettomuuksien uhreihin.

Lähestyimme jokaista Estonian onnettomuudessa ollutta kirjeellä, joka oli viesti ihmiseltä ihmiselle.

Saari muisteli esimerkiksi ryhmän toimintaa autolautta Estonian uppoamisen jälkeen vuonna 1994.

“Lähestyimme jokaista Estonian onnettomuudessa ollutta kirjeellä, joka oli viesti ihmiseltä ihmiselle. Yksi onnettomuuden uhreista onkin kertonut minulle myöhemmin, että aina onnettomuuden vuosipäivänä hän kaivaa kirjeen esiin ja sen lukeminen auttaa hänen oloonsa”, Saari kertoi.

Kriisinkestävyyttä ja yhdessä selviämistä

Psykologien valmiusryhmällä on tärkeä rooli yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden kannalta. Tämä näkökulma oli esillä Suomen Punaisen Ristin pääsihteerin Kristiina Kumpulan sekä sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Tove Ruokojan puheenvuoroissa.

“Voimme osaltamme olla rakentamassa sellaista yhteiskuntaa, jossa on olemassa joku, joka tukee meitä vaikean tilanteen yli. Se on se suuri yhteiskunnallinen tehtävä, jossa meillä on kaikki mahdollisuudet”, sanoi Kumpula.

Tarvitsemme viestiä, että ei tarvitse selvitä yksin.

“Kriisin aallot ulottuvat kauas alkuperäisestä tapahtumasta. Tässä myrskyisässä ajassa tarvitsemme viestiä, että kun jotain tapahtuu, ei tarvitse selvitä yksin”, Ruokoja kuvasi valmiusryhmän merkitystä.

Joustavuus ja toivo ovat kriisityössä tärkeitä

Pitkittyneillä stressireaktioilla on vaikutusta ihmisen terveyteen. Tämä teema oli esillä valmiusryhmän psykologi Ferdinand Garoffin puheenvuorossa, jossa hän pohti, miten mieli kestää pitkittynyttä kriisiä. Garoff korosti myös, miten tärkeää on huomioida kriisitilanteiden erityispiirteet.

“Tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia. Eri lähestymistavat sopivat eri tavoin erilaisille ihmisille tai ihmisryhmille. Kriisityössä joustavuus onkin erittäin tärkeää”, muistutti Garoff.

Joustavuuden lisäksi myös toivolla on paikkansa osana kriisityötä. Vuoden psykologi Nina Lyytinen ja valmiusryhmän 30-vuotinen jäsen Eija Palosaari pohtivat toivon merkitystä ja roolia eri näkökulmista dialogissaan. Keskustelussa esiin tulleita toivon rooleja olivat esimerkiksi resilienssin sisarkäsite, psyykkeen suoja ja rohkeuden tuoja.

Kun katsoo pahan läpi ihmisten voimavaroja, jotka ovat uskomattomia, ei menetä toivoaan.

Myös kriisityöntekijöiden oma jaksaminen nousi tärkeäksi teemaksi keskustelussa. Vaikka kriisityö on raskasta, Lyytinen ja Palosaari eivät ole menettäneet toivoaan työtä tehdessään.

“Kriisityöntekijöinä meidän pitää tajuta se paha, jonka ihmiset ovat kokeneet, mutta ei jäädä jumiin siihen. Kun katsoo pahan läpi ihmisten voimavaroja, jotka ovat uskomattomia, ei menetä toivoaan”, pohti Palosaari.

Varautumista, valppautta ja vapaaehtoisuutta

Peter Wallin, Leena Kämäräinen, Pia Yli-Pirilä, Sanna Korpela ja Tave Rautiainen pohtivat paneelikeskustelussa, mitä Suomen Punaisen Ristin kriisityössä on 30 vuodessa opittu, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa.

Keskeinen oppi on kriisityön kehittyminen ensiapupainotteisuudesta kohti kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä ihmisestä. Tähän ymmärrykseen kuuluu myös henkisen tuen mukanaolo kriisitilanteissa.

Ihmisyydessä on jotain sellaista, joka pysyy samana.

Keskustelussa Punaisen Ristin kriisityön vahvuudeksi nousivat sen alueellinen laajuus, työntekijöiden sitoutuminen sekä vapaaehtoisten ottaminen mukaan työhön. Tulevaisuudesta puhuttaessa panelistit korostivat ennakoinnin, valppauden ja kokonaisvalmiuden merkitystä. Puheenvuoroihin mahtui myös ripaus optimismia.

“Uudet ajat tuovat uusia uhkia. Ihmisyydessä on kuitenkin jotain sellaista, joka pysyy samana ja läpileikkaa kulttuurit”, pohti Korpela.

Kaiken kaikkiaan paneelin puheenvuoroista välittyi luottamus SPR:n kriisityöhön ja sen toimintakykyyn myös tulevaisuudessa.

“Tuli mitä tuli, otetaan vastaan ja ruvetaan töihin”, summasi Rautiainen.