Kaveritaidot kunniaan

Musta käsilaukku siirtyy käsistä toisiin, kun leikkikoululaiset istuvat ringissä maton päällä. Myllypuron Montessori-leikkikoulun ohjaaja ja varhaiskasvatuksen opettaja Jenna Tomperi laittaa musiikin soimaan ja pyytää lapsia sulkemaan silmänsä. Osa toimii ohjeen mukaan, osa ei malta olla tirkistelemättä. Pienet sormet hamuavat käsilaukun pohjaa ja tunnustelevat sen sisältöä vuoron perään. Kaiuttimista raikaa Muumimamman laukku -kappale, jonka tahtiin lauletaan yhdessä:

– On kuivia sukkia, ruusunkukkia, karamellipussi, pullaa ja voita, rautalankaa ja kauniita simpukoita.

Mitähän Muumimamman laukusta mahtaa tällä kertaa löytyä? Se on kysymys, johon jokainen ringissä istuva leikkikoululainen odottaa oikeaa vastausta. Kun musiikki loppuu, lapset lausuvat viimeisen säkeen kuiskaten ja suuntaavat sen jälkeen katseensa ohjaajaan. Kohta käsilaukkuun kätketty kohde paljastuu kaikille.

– Kuka haluaa kertoa, miltä täällä tuntui? Tomperi kysyy.

Vastaukset vaihtelevat sinisestä perhosesta höyheneen ja linnusta kukkaan. Mitä tarkemmin lapsia kuuntelee, sitä vaikeampaa on olla hymyilemättä. Käsilaukku sisältöineen on oleellinen osa läsnäoloharjoitusta, joka löytyy Punaisen Ristin tuottamasta Kaveritaitoja Muumien tapaan -oppimateriaalista, joka on tarkoitettu esi- ja alakouluikäisille.

Huomasin, että aineistossa oli monia juuri sopivia harjoituksia ryhmälleni.

Kun Tomperi kuuli materiaalista ensimmäistä kertaa, hän kiinnostui siitä heti.

– Sosiaalialalta eläköitynyt äitini lähetti minulle linkin ja huomasin, että aineistossa oli monia juuri sopivia harjoituksia ryhmälleni.

Kaveritaitoja on hyvä harjoitella etenkin syksyllä, kun leikkikouluun saapuu uusia lapsia ja osa porukasta siirtyy esikouluryhmään. Toiminnallisten leikkien, animaatiovideoiden ja erilaisten läsnäolo- ja keskusteluharjoitusten avulla lapsille voi opettaa taitoja ja tapoja, joista on hyötyä läpi elämän. Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa ihan vain sitä, että hoksaa esittää kaverille kysymyksen: Voinko ottaa tämän lelun, vai leikitkö sillä vielä?

Anteeksipyyntöjä ja auttamista

Riemukkaista kiljahduksista päätellen Muumimamman hahmoon linkittyvä harjoitus on monelle mieleinen.

– Lapsilta palautteen saa aina välittömästi, Tomperi hymyilee.

Käsilaukun aarteiden etsiminen auttaa lapsia luomaan yhteyden nykyhetkeen oman tuntoaistin avulla. Etenkin Niiskuneiti ja Pikku Myy mainitaan harjoitusten aikaan moneen otteeseen. Muumit olivat monelle lapselle jo ennestään tuttuja ja ryhmäläisten kuluvan kauden teema, joten oppaan tehtävät oli helppo mukauttaa leikkikoulun arkeen. Käytännön tekemisen myötä lapsiryhmässä on noussut esiin tietoa ja osaamista, joka olisi muuten voinut jäädä pimentoon.

Tomperi ujuttaa kätensä laukkuun ja vetää sieltä esiin jotakin pientä ja kevyttä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun varhaiskasvatuksen opettaja luotsaa 3–5-vuotiaiden joukkoa tuttujen muumihahmojen välityksellä.

– Höyhen, lapset huudahtavat yhteen ääneen.

– Tällainen sieltä löytyi. Puhalletaanko?

Bengalintiikerit-nimisen ryhmän lapset puhaltavat kohti höyhentä, joka leijailee lattialle kuin merkiksi siitä, että on seuraavan tehtävän aika. Tomperi hyödyntää Kaveritaitoja Muumien tapaan -harjoituksia yleensä kerran viikossa noin puolen tunnin ajan, jolloin lapset malttavat keskittyä tehtävien äärelle. Päivät kuitenkin vaihtelevat, ja harjoituksia voi soveltaa tilanteen vaatimalla tavalla. Joskus piirtäminen tai keskustelutuokio toimii paremmin kuin hippaleikki. Olivia, Selma ja Tangjai näyttävät värityskuviaan, joissa Nipsu ja Muumipeikko koreilevat puukynien eri sävyissä.

– Vaaleanpunainen on lempivärini, Olivia kertoo.

Kun osa leikkikoululaisista siirtyy saliin, josta löytyy puolapuut ja liukumäki, osa lähtee mieluummin jo ruoan tuoksun perässä lounaalle. Niiskuneiti-pehmolelu unohtuu hetkeksi lattialle, kun lapset innostuvat potkimaan ja heittelemään palloa Muumipappa marssii tässä -kappaleen tahdissa. Liikuntasalin nurkkaan muodostuu leikkikoululaisten kaari, jossa riittää vilskettä kuin Muumitalossa.

– Pysytään käsi kädessä tässä. Voitte syötellä palloa toisillenne, Tomperi opastaa.

Samalla hän muistuttaa siitä, miten suuri merkitys varhain opituilla tunne- ja vuorovaikutustaidoilla on aikuisuudessa. Mitä enemmän taitoja harjoittelee, sitä vahvemmiksi ne tulevat. Silloin kun lapsi saa harjoitella kaveritaitoja jo varhain, hän oppii toimimaan itsensä ja ympäristönsä kannalta rakentavalla tavalla.

Spontaaneja auttamisen hetkiä näkyy enemmän.

Vaikka Kaveritaitoja Muumien tapaan -materiaalin tehtävät ovat olleet leikkikoululaisten viikko-ohjelmassa vasta muutaman kuukauden ajan, Tomperin mukaan niiden vaikutus näkyy jo käytännössä.

– Spontaaneja auttamisen hetkiä näkyy enemmän. Myös anteeksipyytäminen on selvästi monelle helpompaa.

Kaverijuhlat suunnitelmissa

Helppoa näyttää olevan myös toisen halaaminen. Se selviää, kun Tomperi käynnistää leikin, jossa lapset imitoivat rapua ja kävelevät lattiaa pitkin kasvot kohti kattoa. Heti kun Muumi-musiikki katkeaa salissa, lapset rientävät toistensa kaulaan. Ketään ei jätetä yksin. Muumipuseroon sonnustautunut Iyas näyttää ratkeavan riemusta saadessaan halauksen kavereilta.

– Haasta itsesi seuraavassa kohdassa. Älä menekään parhaan ystävän luo, vaan etsi sellainen kaveri, jota et ole tottunut halaamaan, Tomperi sanoo.

Lapsia naurattaa, kun kainaloiden väliin mahtuu useampi leikkikaveri. Pian lattialla hihittelee kolmen hengen porukoita ja parivaljakoita, jotka pitävät toisiaan tiukassa halausotteessa. Näky on sellainen, joka tekisi mieli kopioida myös aikuisten työmaailmaan. Läsnäolo, kaveritaidot, itsetuntemus, myötätunto ja yksinäisyys ovat kaikki taitoja, jotka vaativat harjoittelemista iästä riippumatta. Yhteisten hellyys- ja vuorovaikutusleikkien avulla vahvistetaan ryhmän yhteishenkeä.

– Olemme tehneet piirustuksia kaverin selkään, levittäneet näkymätöntä taikavoidetta pieniin naarmuihin ja kulkeneet ryhmän yhteisellä halijunalla, Tomperi kertoo.

Leikkikoulussa kannustetaan hyviin kaveritekoihin. Tomperi mainitsee esimerkin tilanteesta, jossa eräs lapsi itki kadoksissa olleen autolelun perään. Pian tilanteen noteerasi toinen lapsi, joka toi harmissaan olleelle ikätoverilleen samanlaisen lelun, jota kaveri siinä hetkessä kaipasi. Itku loppui lyhyeen.

Tapauksen jälkeen leikkikoulussa olevaan lasipurkkiin ilmestyi yksi helmi lisää. Jokainen purkkiin sujautettu helmi on merkki siitä, että joku ilmiantanut hyvän kaveriteon. Kun purkki on täynnä, tekoja on kertynyt niin paljon, että Bengalintiikerit-ryhmässä järjestetään kaverijuhlat. Idea on kuulemma lasten itsensä kehittämä. Tomperi muistuttaa, että palkitsemisen sijaan montessoripedagogiikan periaatteisiin kuuluu lasten osallisuus kaikkeen toimintaan.

– Helmipurkin avulla lasten kaveritaitojen edistyminen tulee näkyväksi. Lapset oppivat näkemään toistensa tekemän hyvän ja antamaan palautetta toisilleen.

Aamupäivän edetessä mustaa käsilaukkua ei näy enää missään. Lapset ovat rientäneet syömään.

Kun pöydän ääressä istuvilta leikkikoululaisilta kysyy, mistä tunnistaa kivan kaverin, vastaukset kiteyttävät Muumien filosofian: hyvä kaveri halaa toisia tosi paljon, noudattaa sääntöjä, eikä satuta ketään.

Artikkeli on julkaistu alun perin Avun maailma -lehdessä 1/2023. Lehden teksti: Jenna Lehtonen

Tutustu Punaisen Ristin tuottamaan maksuttomaan Kaveritaitoja Muumien tapaan -oppimateriaaliin.>>